Matkakertomuksia ei käännetä muille kielille. Pidätämme oikeuden muokata tekstiä tarpeen mukaan.


Ulla Hirvosen matkakertomus (28.1.2012)

Tässä seuraavan risteilyn kynnyksellä on hyvä palata kahteen edelliseen muistojen merkeissä. Jälkikasvumme, 8- ja 9-vuotiaat tyttäremme, ovat viimeisen vuoden aikana erityisesti nauttineet laivamatkailusta, vaikka Tukholmaan on risteilty heidän elinaikanaan jo useaan otteeseen. Keskellä kuuminta viime kesää läksimme matkaan ensimmäistä kertaa karavaanareina ja mukavan vaihtelun lomaan teki Tukholman risteily: vaunu jätettiin leirintäalueelle ja kimpsut ja kampsut pakattiin matkaan. Tyttäret nauttivat laivan ohjelmasta ja tietokilpailuista sekä bingosta saatiin mahtava saalis koko perheen voimin! Alkuillasta äiti ja isi saivat nauttia viinilasillisen ääressä laivan kannella lämpimässä kesätuulessa. Itsenäisyyspäivää vietettiin myös laivalla, oli ihanan rauhallista kesään verrattuna ja ruoka maistui, niin kuin aina. Tällä kertaa risteilymme kohokohta oli, ainakin tytärten mielestä se, että aamiaisella ollessa nähtiin Tomi Björck ihan ilmielävänä! Jouluostoksia tehtiin niin laivalla, kuin Tukholmassa. Vanhan kaupungin joulutunnelma kiehtoo aina vaan. Tuleva risteily poikkeaakin aika tavalla aiemmista: äiti lähtee nuoremman prinsessan kanssa kahden matkaan: saa nähdä millainen seikkailu meitä tällä kertaa odottaa!


Pilvi/Luka Valtosen matkakertomus (23.1.2012)

Kun minulta kysyttiin, mitä haluaisin synttärilahjaksi, vastasin, että se voisi olla vaikka joku matka! Ja äiti olikin löytänyt jonkun hyvän tarjouksen ja niin minä pääsin kuin pääsinkin Tukholman risteilylle! Laivassa meillä oli hauska hytti; iskälle ja äitille oli oma iso sänky ja meille oli pikkuveljen kanssa kerrossänky. Ja minä pääsin yläsänkyyn, jee! Sinne oli ihan helppo kiivetä. Laivassa oli myös iso leikkihuone, jossa oli pallomeri ja paljon muuta kivaa. Sain myös Ville Viking tatuoinnin, eikä se sattunut yhtään. Kaupasta saimme pikkuveljen kanssa ostaa omat karkkipussit, vaikka ei edes ollut karkkipäivä! Kävimme ravintoloissa syömässä ja ihan hassua oli se, että aamupalallakin sai jälkkäriä. Tukholmassa menimme Raitiotiemuseoon. Se on tosi hauska paikka ja ihan tosi lähellä satamaa. Siellä menikin melkein koko päivä. Risteily oman perheen kanssa oli ihan paras lahja ikinä! Kun minä täytän 7 vuotta, niin haluan lahjaksi samanlaisen matkan. Niin hauskaa siellä oli!


Tauno Väänäsen matkakertomus (4.10.2011)

Olen vaimoni kanssa parinkymmenen vuoden aikana nauttinut risteilystä Tukholmaan vähintään viisi kertaa vuodessa, useimmiten Gabriellalla. Tukholmassa olemme käyneet Hötorgetilla, NK-ostoskeskuksessa sekä Vanhassa Kaupungissa kahvilla Grändens Cafessa. Adventtiaikaan 14 vuotta sitten olimme NK:ssa ja vaimoni tutustui osaston tuotteisiin. Onneksi minä huomasin lodentakkiin pukeutuneen valokuvaajan, jonka välineet olivat tosi kiinnostavia. Hän napsi kuvia minuun päin, mutta joka otoksen jälkeen hän kumarsi kohteliaasti. Kun olin aikani seurannut mielenkiinnolla hänen toimintaansa, kohotin varovasti katseeni ylös jaloistani vieressäni seisovaan henkilöön. Näky oli taivaallinen. Vieressäni seisoi kuvankaunis naishenkilö, jonka molemmin puolin seisoi kaksi gorillan näköistä turvamiestä. Käännyin vaimoni puoleen ja näytin peukalollani naista ja tiedustelin, kuka hän mahtaa olla. Gorillat katsoivat toisiinsa ja heitä hymyilytti, kun en tuntenut kaunotarta ja lisäksi olin enemmän kiinnostunut valokuvaajasta kuin prinsessa Dianasta.


Jarko Kaistisen matkakertomus (22.8.2011)

Sain ensimmäiset matkakokemukseni Viikkarilla jo äidinmaidosta. Varhaisimmat muistoni ovat ajalta jolloin Viking Song ja Saaga liikennöivät. Silloin ei kaikilla ollut hyttiä välttämättä, oli siis yleistä, että matkustettiin kansipaikoin. Muistan myös polkkakarkit ja muut karkkiherkut. Valikoima ei ollut suuren suuri, mutta kelpasi näin pienelle pojalle. Laivalle meno oli aikoinaan suuri tapahtuma, läheteltiin kortteja kotimaahan ja syötiin hyvin. Muistan kun isäni oikein painotti, että nyt paastotaan, jotta jaksetaan syödä itsemme oikein kipeäksi seisovassa pöydässä. Upeat artistit ja yön hieno show olivat yksi matkani kohokohtia. Silloin ei ollut avainkortteja hyttiin, vaan rehellisiä avaimia. Lisäksi hyttiemäntä avasi henkilökohtaisesti oven jokaiselle matkustajalle. Hyteistä löytyi myös palasaippuat sekä sampoo ja hoitoainepullot. Huomattavaa oli myös, että puista pintaa oli laivoilla enemmän ja laivat keinuivat enemmän kuin nykyään. Saattoi olla niinkin kovia myrskyjä, että laivan toiminta lopetettiin ennenaikaisesti. Olen aina ollut Viikkarin kannattaja ja olen sitä tulevaisuudessakin. Odotan kovasti uutta laivaa. Kun se valmistuisi, niin pääsisi senkin sitten korkkaamaan.


Maija Jokisen matkakertomus (16.7.2011)

Gabriella 13.-15.7.2011. Olin toipumassa jalkaleikkauksesta ja aika tuppasi käymään pitkäksi. Ystävättäreni tarjoutui lähtemään kanssani risteilylle rullatuolikuskiksi. Saimme onneksemme parvekkeellisen LUX-hytin, johon rullatuoli mahtui hyvin. Saimme laivalla aivan loistavaa palvelua, Ellasissa oli todella hauska ahvenanmaalainen naistarjoilija, joka nauratti meitä hauskoilla jutuillaan tarjoilun lomassa. Aamulla mietimme päivän ohjelmaa. Päätimme kävellä Vanhankaupungin kulmille - siis minä istuin rullatuolissa ja ystävättäreni työnteli. Ihailimme kävellessämme aurinkoista Tukholmaa ja ykskaks "pum,pum" - ties kuinka monta tykinlaukausta kajahti ilmoille. Siinä seisoimme hieman hölmistyneinä, mutta hetken mietittyämme tajusimme, että oli kruununprinsessa Viktorian syntymäpäivä ja siksi ammuttiin kunnialaukauksia. Rohkenimme jatkaa matkaa ja päädyimme ihanalle pienelle Järntorgetille, joka pursui kahvilapöytiä ja turisteja. Saimme jaettua pienen pöydän saksalaispariskunnan kanssa ja nautimme makoisat salaatit ja piirakat aurinkoisessa säässä. Jatkoimme matkaa Vanhankaupunkiin ja hieman kierreltyämme käännyimme takaisin laivalle. Oli oikein mukava "lompakko tykkää" -kierros, kun pyörätuolilla ei ollut asiaa pieniin puoteihin, niin säästyi rahaa.:) Palasimme hyvissä ajoin laivalle nauttimaan auringosta parvekkeellamme. Illalla ruokailimme Tapas & Wine:ssä ja taas palvelu oli mitä upeinta! Oli oikein nautinnollinen matka - kiitos koko Gabriellan henkilökunnalle!


Hillevi Uusilehdon matkakertomus (13.7.2011)

Olen aina haaveillut, että olisi ihana pyöräillä Ahvenanmaalla ja sattumalta eksyin teidän mainostamaanne pyöräilypakettiin. Tutustuin tarjontaan ja ehdotin matkaa jo aikuisille, opiskeleville tyttärilleni. Hehän innostuivat ideasta. Tuumasta toimeen varasimme paketin : Eteläinen saaristokierros, Maarianhamina -> Degerby -> Kökar -> Maarianhamina. 28.6. pääsimme matkaan, oli kiva tavata muualla asuvat tyttäreni satamassa, laivalla vaihdoimme kuulumisia, ihailimme maisemia ja nautimme Viking Buffetin antimista. Maarianhaminassa meitä odotti uutuutta hohtavat pyörät ja loistava keli! Koko reissun aikana saimme nauttia helteisestä säästä ja aivan upeasta luonnosta. Kallioita, ahomansikoita teiden varsilla, punaisia taloja, tuulimyllyjä ja koristeltuja uljaita juhannussalkoja. Välimatkat olivat lyhyitä, ainoa haaste oli ylämäet. En olisi uskonut Ahvenanmaalla olevan noin vaihtelevaa maastoa. Oli helppo kulkea valmiiksi suunnitellulla reitillä ja paikalliset lautat katkaisivat kivasti pyöräilyä. Yöpaikat olivat siistejä ja palvelu oli kaikkialla erinomaista. Matkaa kertyi noin 120 km neljän vuorokauden irtiotto arjesta oli täydellinen. Suosittelen lämpimästi!


Kirstie Filppulan matkakertomus (15.3.2011)

Mariella 12.-14.3.2011. Olemme nauttineet tänä talvena useista Päivä Tukholmassa -risteilyistä viikonloppuisin mieheni kanssa. Tukholma on ollut tänä talvena ja keväänä hyvin vähäluminen Helsinkiin verrattuna. Viking Clubilaisina olemme saaneet mahtavan edullisia risteilytarjouksia. Tukholmassa olemme tehneet reippaita kävelyretkiä sekä Gamla Stadissa että Södermalmilla. Minimitavoitteemme on ollut 12 000 askelta päivässä, ja se on ollut helppoa ylittääkin. Kunnon lisäksi myös kielitaitomme on kohentunut ja saamme nykyään Tukholmassa palvelua ruotsin kielellä. Jäätilanteen takia Mariella palasi Helsinkiin talviaikataulun mukaan vasta klo 11.30. Saimme siis nukkua tavallistakin pidempään ja nauttia pitkään ylellisestä meriaamiaisesta. Istuimme mukavasti keulapöydässä aitiopaikalla ja annoimme katseemme vaellella kiireettä pitkin jääulappaa ja henkeäsalpaavia jäämuodostelmia. Hyinen talvi oli muovannut jäistä lumpeenkukkia ja jopa tasakylkisen pyramidin. Matkastamme tuli ikimuistoinen, kun näimme vielä onnellisen hyljeperheen paistattelevan päivää hohtavan valkoisella jäälautalla. Meriaamiaisen aikana näimme kaiken kaikkiaan viisi aikuista hyljettä ja peräti kaksi kuuttia!


Juha Lammen matkakertomus (9.2.2011)

Elämysmatka kahdella laivalla – laiturista liikahtamatta! Elettiin 80-luvun puoliväliä ja Viking Line oli saanut uudet suuret matkustaja-alukset Helsingin ja Tukholman väliseen liikenteeseen, Mariellan ja Olympian. Alusten tarjoamia elämyksiä tuli toki myös mainostaa tv:ssä ja niinpä kohdalleni sattui harvinaislaatuinen tilaisuus päästä esiintymään malliperheen isän rooliin ”VII-KING MAA-IL-MAAN”. Kuvaukset tehtiin kahtena perättäisenä päivänä Katajanokalla, ensin Mariellalla ja sitten Olympialla ja niihin osallistui filmitähtinä laivan henkilökuntaa itse päällikköä myöten, joka sai kunnian lausua em. tunnusriffin. Lapsiesiintyjien kärsivällisyyttä tosin koetteli, kun upeisiin jätskiannoksiin sai koskea vasta onnistuneiden otosten jälkeen. Elämysreissuun kuului muun muassa kameravaunun jahtaaminen tanssimalla läpi koko pitkän promenadikäytävän ja tuulettaminen ulkokannella. Kahden vuosikymmenen kuluttua tästä löysin itselleni elämänkumppanin Ruotsista – Vikingin maailmoissa matkaten tietysti. Kertoessani ”kuvausreissustani” hän pysähtyi: ”Muistan mainoksen…se olit siis SINÄ!”


Risto Hankaniemen matkakertomus (29.1.2011)

Talvinen arki alkoi jo tympiä, kun Vikingiltä tuli sopivasti klubitarjous, niin eipä tarvinnut miettiä, eli varaus ja matkaan. Jo laivaan astuessa katosi arkifiilis kun kuubalainen ryhmä oli vastaanottamassa menevillä rytmeillä tulijat. Laukku hyttiin ja kierrokselle, oli mukava seurata iloisia ilmeitä ja matkan nautintoon asettuvia ihmisiä. Köydet irti ja matkaan ja mikä parasta syömään Ella`s ravintolaan, joka ei ole koskaan tuottanut pettymystä, esim. parhaat ranskalaiset, mitä olen ikinä missään syönyt on aina siellä grilliherkut todella mureita ja hyvin maustettuja, vesi herahtaa kielelle makuja muistellessa. Yökerhossa kuubalaisryhmä esitti mukaansa tempaavia tansseja ja jalat vipattamaan saavia rytmejä. Eipä tahdo elävää tanssi musiikkia enää olla, kuin laivoilla. Pitkälle tahtoi ilta venyä, kun ei oikein malttanut mennä nukkumaan, mutta kun se aika tuli niin kyllä uni maittoi. Aamulla aivan pakolliselle Buffet aamiaiselle, johon ei koskaan kyllästy sen runsauden johdosta. Alas terminaaliin ja Viking bussiin, joka vie Central-asemalle, eli parhaaseen mahdolliseen paikkaan, kun ostoksille menee. Hötorgshallen on aivan pakollinen käynti kohde tavaratalojen lisäksi ja lähistöllä on myös mielenkiintoinen kierrätyskeskus, jossa voi tehdä jopa antiikkilöytöjä. Bussilla takaisin mukavasti ja helposti laivaan, jossa luonnollisen ystävällinen henkilökunta odotti, kaikilla on aina aikaa vaihtaa muutama sana, vaikka olisi kiirettä. Kotimatka voikin taas alkaa.


Sanna Natusen matkakertomus (14.9.2010)

Laatua laivalla

Mieheni osallistui 7.–9.9.2010 M/S Mariellalla järjestettyyn seminaariin, joka alkoi jo ennen kuin laiva edes irtautui laiturista Helsingissä. Mieleni teki livahtaa matkalaukkuun salamatkustajaksi, sillä hytissä oli tilaa ja matkaohjelmaan kuului luentojen välissä ahkeraa herkuttelua laivan seisovasta pöydästä. Paljon kehuttu välitön ja mukava Mariella-tunnelma piti kuulemma hyvin paikkansa. Vaimon pakkaamat solmiot saivatkin jäädä laukkuun, sillä kauluspaidassa ja liivissä työmatkakin tuntui lomalta Mariellan notkuvien buffet-pöytien äärellä. Matka oli kaikin puolin onnistunut. Tiiviin seminaarin lomassa valokuvauksesta innostunut mieheni ehti nauttia maailmankuulun valokuvaajan Annie Leibovitzin näyttelystä Fotografiska-museossa Stadsgårdenin satamassa ja tehdä syksyisen päiväkävelyn Tukholman vanhaankaupunkiin. Myöhäisiltoja laivalla piristi legendaarinen The Blues Brothers -meininki, mistä olin vähintäänkin yhtä kateellinen kuin jälkiruokabuffetin suklaaleivoksista, joista sain nauttia vain kuvaviestissä. Lohdutukseksi sain tuliaisina laivalta aivan ihanan, pitkän ja laadukkaan kaulaketjun, jossa on jäänsinisiä kiviä ja helmiä. Tuliaissuklaata mutustaessani totesin, että vanha vitsimme "Hyvin suunniteltu matka on puoliksi tehty" pitikin tällä kertaa paikkansa -- tuntui, kuin olisin itsekin päässyt osalliseksi Mariellan leppoisasta luksuksesta iloisella Itämerellä.


Virpi Nummelinin matkakertomus (19.2.2010)

Viking Line muistaa hemmotella eniten matkustaneita Clubilaisiaan monin tavoin. Tällä kertaa ilokseni sain lahjakortin, jolla varasin risteilyn Tukholmaan, hinta 00 euroa. Lähtö oli 25. tammikuuta Gabriellalla, hytti ikkunallinen A-luokan hytti. Koska Viking Line antaa mahdollisuuden hemmotella myös Clubilaisen ystäviä, kutsuin mukaan veljeni Tampereelta. Tapaamme nykyään harvoin, joten laivaristeily oli oiva paikka muistella kuluneita vuosia. Laivalla oli mukavan väljää, kun kiertelimme myymälässä ja tutkimassa eri ruokailuvaihtoehtoja. Myymälän tarjoukset olivat vertaansa vailla. Erilaisia hienoja meikkituotteita, joista kasvovoiteita, huulipuna ja kynsilakka heti ensimmäisinä sujahtivat ostoskoriin. Hienoa viskiä oli tarjolla edulliseen hintaan, samoin makeisia. Velipoika innostui niistä heti. Ostoksilla tuli nälkä. Olimme löytäneet heti meitä miellyttävän ruokailupaikan - Gabriellan Tapas-baarin, joten läksimme sinne. Ihania tapas-annoksia oli tarjolla: mm. chorizo-makkaraa, juustolla täytettyjä tomaatteja, katkarapuja, oliiveja jne. Niillä veljeni kanssa herkuttelimme. Olut ja viini täydensivät aterian. Pistäydyimme vielä kuuntelemassa trubaduurin soittoa ja laulua ja juomassa kahvit - Irish Coffeet. Hytissä muistelimme nuoruusaikoja ja aiempia laivamatkojamme Vikingillä. Aina oli ollut hauskaa ja niin oli nytkin. Paluumatkalla teimme vielä ostoksia, söimme hyvin ja iloitsimme siitä, että Viking Line oli saattanut meidät pitkästä aikaa näin mukavalla tavalla yhteen.


Kaisa Miettusen matkakertomus (3.12.2009)

Päätimme naisporukalla repäistä itsemme irti arjesta oikein kunnolla. Matkanjohtajaksi ilmoittautui Satu, joka kertoi aiemmista matkoistaan Viking Linella. Päätimmekin valita matkakohteeksi Tukholman ja tunnelmallisen Gamla Stanin joulutorin. Matka laivalla alkoi rentouttavasti laivan saunaosaston porealtaassa. Baarissa taltutimme janon kuohuvalla juhlajuomalla. Saunan jälkeen pukeuduimme tilavissa B2L-hyteissämme ja tanssikengät sujautettiin jalkaan. Ensin kuitenkin suunnistimme Food Garden -ravintolaan, jossa ilmiömäisen herkullinen alku- ja jälkiruokapöytä sekä merten maukkaimmat pippuripihvit jo odottivat meitä. Palvelu oli ikimuistoisen ystävällistä ja nopeaa ja lähtiessä ostimme kassiin viinejä, jotka oli hyväksi maisteltu. Iloinen ilta sujui tanssien aamutunneille drinkkejä maistellen. Aamulla kävelimme raikkaassa säässä joulutorille ja vietimme tunnelmallisen Lucian päivän glögiä nauttien ja ostoksia tehden. Ihana joulun odotus täytti mielet, kun hämärtyvässä illassa kävelimme kohti punaista, iloista Gabriellaa, toisesta meri-illasta jo iloiten.

Petri Kurjen matkakertomus (24.9.2009)

Varasin hemmottelumatkan samalta virkailijalta, jolta olen jo vuosia saanut hyvää palvelua. Lähdimme vaimon kanssa Turusta 20.9.09 hienolla Isabellalla. Vaimo ei nykyään suostu matkustamaan muissa kuin luxushyteissä, niinpä meillä olikin viihtyisä keulahytti, josta oli mukava katsella silmää hiveleviä merimaisemia. Nukuttuamme hyvät yöunet söimme ylellisen aamiaisen Food Gardenissa. Jatkoimme rentoutusta saunaosastolla, jonka infrapunasauna on todella mukava kokemus. Food Gardenissa söimme pitkän kaavan mukaan herkulliset ruuat ja sen jälkeen oli kiva käydä päikkäreille. Vaimo tykkää kovasti pienistä lepohetkistä arjen keskellä. Laivasta poistui kaksi tyytyväistä matkailijaa.


Maisa Orpanan matkakertomus (2.9.2009)

Meitä kokoontui 12 "ladya" Katajanokan terminaaliin 29.8. Yksi joukostamme on siirtymässä eläkkeelle! Aloitimme tämän Viking XPRS risteilymme yhteisellä lounasbuffeella. Hyvin maistui kaikille, valinnan varaa löytyi, jokaiselle jotakin! Kiitoksia hyvästä ruuasta sain kuulla, vaikka kokithan sen ruuan tekivät! Meille oli varattuna pari hyttiä, joita pidemmälle emme menomatkalla oikeastaan ehtineetkään, kun jo oltiinkin Tallinnassa. Siellä kävimme vähän shoppailemassa. Löytyi uutta puseroa, huivia jne. Paluumatkalle oli meille varattuna kokoustila ja sen yhteyteen salaattibuffet. Kokoustilassa meillä oli tulevan eläkeläisemme "kruunajaiset" ja muuta mukavaa ohjelmaa, jota ystävät olivat yllätyksenä järjestäneet. Siitä oli helppo siirtyä syömään salaattibuffet. Maistuvaa..namnam. Ja helppoa, ei tarvinnut jonotella ja saimme vielä nauttia yhdessäolosta. Laivan kauppaostosten jälkeen piti vain pakkailla tavarat hyteissä. Nauravaisina ja kylläisinä olimmekin taas satamassa. Kiitos hyvästä palvelusta niin Vikingille, kuin "Tulevalle eläkeläisellemme"! Voimme suositella muillekin tämäntapaista reissua!


Miro Simolan matkakertomus (12.5.2009)

Whiskey-risteily 5/2009. Vaimolle yllätyksenä varasin paikan viskiristeilylle. Kerroin, että yllätys on, mutta en minne mennään. Matkapäivän aamunakaan hän ei tiennyt ohjelmasta. Vasta kun päästiin satamaan sai selville, että laivalle mennään. Seuraava ihmettelyn paikka oli lähtöselvityksessä, jossa tulikin vähän isompi kasa kortteja kuin pelkät hyttiavaimet. En kertonut siinäkään vaiheessa enempää. Lopulta, kun päästiin kahden hengen maisemahyttiin ja siemailtiin jääkaapista kuohuvaa, vaimo yht´äkkiä arvasi, että ollaanko nyt whiskey-risteilyllä, josta olin yli vuosi sitten ohimennen maininnut. En voinut enää pitää salaisuutta, koska kohta pitikin lähteä aamiaiselle. Luennoilla vaimolle avautui kivasti, mistä viskeissä on kyse, ja päästiin maistelemaan kunnollisia "elämän vesiä", parhainpana jäin mieleen 30-vuotias Glennfiddich. Luennon jälkeen oli vuorossa minimessut, joilla saatiin maistella ihanan täyteläisiä savuviskejä. Kaikilla vapailla hetkillä oli haettu lapsille tuliaisia ja univelatkin alkoi kostautua, joten otettiin pienet päiväunet ja herätys asetettiin ennen illallista. Kumpikaan ei hoksannut, että kännykkä siirtää kellon automaattisesti, joten saavuimme ruokalaan melkein tunnin myöhässä. Ruoka oli silti äärettömän hyvää, vaikka syömisjärjestys olikin hieman erikoinen. Ensin lämmin pääruoka, sitten kylmät alkupalat ja loppuun jälkiruoka, ja kaikki ruoat tulivat, kun edelliset oltiin saatu syötyä.


Maritta Kitulan matkakertomus (30.12.2008)

Toukokuussa 2008 saimme vieraaksemme kaksi saksalaista rouvaa. Päätimme näyttää heille parhaita paloja Suomesta. Lähdimme heidän kanssaan pyöräretkelle Ahvenanmaalle! Matkajärjestelyt 11 hengen ryhmälle Ahvenanmaan majoituksineen hoitui miltei yhdellä puhelulla Viking Linen ammattitaitoisten virkailijoiden avulla. Maarianhaminaan ja takaisin menimme Viikkarin mahtavilla laivoilla, joita vieraamme jaksoivat ihastella ja kuvata. Lähdettyämme Turusta juhlistimme ystävyyttämme kuohuviinillä ja mahtavalla aamupalalla Food Gardenissa. Aurinko paistoi, muuttolinnut parveilivat lauttoina välkehtivällä merellä ja me nautimme. Aurinkokannella ihastelimme vieraidemme kanssa ainutlaatuisia maisemia ja rusketimme kasvojamme. Pian pakkasimme jo matkaeväitä huoltoautoomme ja pyörälaukkuihimme ja hurautimme pyörillämme autokannelta Ahvenanmaan kauniiseen kevääseen.

Karima Hammamin matkakertomus (21.10.2008)

Olimme 5-henkisen perheemme kanssa 1.-2.10 risteilemässä Ramadan paaston päättymisen kunniaksi. Juhlan kunniaksi päätimme ottaa paremman ja isomman hytin. Ruokailu Buffesta varattiin paluumatkalle. Lapset odottivat innolla "Viikkarin matkaa" niin kuin aina kun olemme lähdössä. Lasten ehdoilla matkustetaan, ja niin tälläkin kertaa. Iso valkoinen Kissa Ville sai heti heiltä tuloaulassa ison halin, myös meidän murkkuikäisiltä! Hytti B4L (muistaakseni) oli positiivinen yllätys, meidän suurperhe mahtui kerrankin ilman kummempia kolareita oleilemaan hytissäkin. Laivalla oli paljon muitakin "samanhenkisiä" perheitä, laiva on lastattu muslimeilla! Hymyssä suin ajattelin, että matkasta tulee ainakin rauhallinen... juhlivia lapsia parhaat päällään. Nauru ja iloinen juttelu raikui lasten leikkihuoneessa, nuorison pelihuoneessa Wii oli odottamisen arvoinen juttu. Jonossa saattoi olla jopa 10 lasta.... toisinaan kärsivällisyyttä koeteltiinkin koska pelejä oli 3. Ohjaajat ja ohjelmien vetäjät osasivat hienosti kauttarantain muistuttaa lapsia "saako käytävissä juosta?" ja lapset kuorossa "EEEIIIII" Niin hauskaa oli lapsilla etteivät olisi halunneet nukkumaan ollenkaan. Paluumatkalla hienon Tukholmakierroksemme (omatoimiretki ja omakustannushinta:)) jälkeen illastimme Buffessa; Lapsille jäi erityisesti kalat ja alkuruoat mieleen ja se suklaa mousse jota piti hakea parikin kertaa! Luxusta totesi vanhimmainen tyttäremme matkasta! RePlay ensi vuonna paaston päättymisen kunniaksi....

Antti Humalamäen matkakertomus (25.9.2008)

Missä olit silloin kuin Suomi voitti euroviisut? Tähän ei ehkä moni muista vastausta, mutta minäpä muistan. Olimme palaamassa Tukholmasta M/S Mariellalla. Samana iltana oli myös jääkiekon MM-kisaottelu, joka jo alkuillasta nostatti laivan tunnelmaa. Tunnelma laivan discossa kuitenkin latistui hetkeksi Suomen hävittyä ottelussa. Olimme jo menossa nukkumaan, mutta päätimme kuitenkin kävellä laivalla ja etsiä hiukan iltapalaa. Väsymys kuitenkin unohtui nopeasti kun kuulimme ravintolakannelta äänekästä hurrausta. Ja niin uskomatonta kuin se olikin, niin Suomi johti euroviisujen pistelaskua. Väenpaljoudessa päätimme etsiä paremman katselupaikan ja se löytyikin 6. kannen kahvilasta johon vielä mahtui istumaan ja seuraamaan jännitysnäytelmää. Lordin voiton selvittyä tunnelma repesi koko laivassa ja hurraaminen kuului kannelta toiselle. Mielettömän hienon tunnelman kruunasi myös ruotsalaisten osallistuminen riemukkaaseen tunnelmaan. Todella mukava risteily sai muistorikkaan kruununsa. Kiitos Lordille, Suomelle ja M/S Mariellan henkilökunnalle hienosta matkasta.

Eira Tuohimaan matkakertomus (15.8.2008)

Äitini (liki 70-v.) ja hänen sisarensa päättivät keväällä lähteä sisaren 60 v. päivien jälkimainingeille Tukholman risteilylle B-luokan hytissä. Äitini sisar oli lähdössä kaiken lisäksi elämänsä ensimmäistä kertaa Tukholman risteilylle, joten päätin, että silloin pitää olla matkassa edes himpun verran luksusta. Tein "mummeleille" matkavarauksen heidän puolestaan, ja lähtöpäivänä saattelin nämä kaksi jännityksestä melkein tärisevää matkaajaa laivaterminaalille. Kun kävelimme Katajanokalla kohti terminaalia ja Gabriella jo näkyi, pysähdyin ja kysyin, näkevätkö he laivan kyljessä yläkerroksissa olevat parvekkeet. Kerroin sitten, että joku ko. parvekkeista tulee olemaan heidän hyttinsä parveke, ja että heille on siis varattu parvekkeellinen Luksus-hytti ylimmästä hyttikerroksesta, johon ei pääse kuin tietyllä hissillä ja omalla avainkortilla. Voi sitä päivittelyjen määrää ja ilon kyyneliä silmäkulmissa! Neuvoin heille terminaalilla lähtöselvityksen jälkeen käytännön koordinaatit, ja päästin mummelit lähtöaulaan. Pidin varalta matkapuhelimeni koko mummelien reissun ajan saatavilla, mutta aivan turhaan. Risteily oli sujunut loistavasti, ruoka oli maittanut ja olo ollut kuin prinsessoilla. Hytti oli valokuvattu joka kulmasta kattomaalauksia myöten, ja parvekkeelta oli seurattu niin laivan lähdöt kuin Maarianhaminassa käynnitkin keskellä yötä… Täytyy myöntää, että antamisen ilo on paras ilo, puhuttiinpa sitten tavarasta tahi kokemuksista!

Pirjo Blaschekin matkakertomus (31.7.2008)

Äitini täyttäisi kohta 75 vuotta. Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä antaisin hänelle, jolla jo oli kaikkea. Sitten keksin viedä hänet Vikingin risteilylle Ruotsiin. Ilmoitin jo hyttiä varatessani, että äidilläni on syntymäpäivä ja hänelle olisi yllätys, jos hytissä olisi valmiina kuohuviiniä. Ystävällinen virkailija otti asian hoitaakseen. Hyttiin mennessä oli pöydälle kauniisti katettu kaksi lasista kuohuviinilasia ja kuohuviinipullo coolerissa. Siitä alkoi iloinen matkamme! Juotuamme lasillisen, menimme katsomaan laivaa ja astuessamme iloiseen tanssisaliin meihin kohdistettiin valot ja Anita Hirvonen lavalla toivotti meidät tervetulleeksi sanomalla: "Ja sieltä tulee kaksi iloista tyttöä sisään ja he ovatkin meidän neljäs ja viides laulukilpailuun osallistujamme! Ei muuta kuin lavalle kahden herrakandidaatin seuraksi laulukilpailuun." Kun meiltä kysyttiin, miksi olemme laivalla, kerroin äitini synttäristä ja kaikki alkoivat laulaa 'Paljon onnea vaan...'. Tulimme toiseksi laulukilpailussa ja sen jälkeen Anita Hirvonen pyysi meitä tulemaan illalla katsomaan hänen esiintymistään ja lupasi silloin tuoda itse äidilleni pullon hyvää samppanjaa, koska äitini oli hänen mielestään niin 'super likka'. Niin myös tapahtui. Siihen mennessä olimme jo nauttineet ihanan illallisen Food Garden -ravintolassa ja myöhään illalla menimme onnellisena hyvään, puhtaaseen vuoteeseen. Ihana matka kaiken kaikkiaan! Kiitos kaikille, jotka kantoivat kortensa kekoon!

Tarja Aaltosen matkakertomus (18.5.2008)

Aivan ehdoton mieliharrastukseni on matkailu ja 6-vuotias kummityttöni on aina tavatessamme halunnut katsella matkakuvia ja kuulla matkakertomuksiani. Sattumalta kuulin hänen äidiltään, että kummityttöni haaveilee pääsevänsä minun kanssani oikealle ruotsinlaivalle. Viime viikolla hain hänet yllätyksenä aamulla mukaani PIKNIK-risteilylle - ja iloa ja ihmetystä riitti koko päiväksi. Yhteisen matkamme aloitimme juhlavasti a la carte aamiaisella ja sen jälkeen viihdyimme pallomeressä ja Amorellan leikkitädin askarteluhetkessä sekä piirustuskilpailussa. Ahvenanmaalle tuloa odottelimme laivalta upeita saaristomaisemia katsellessa, tuulimyllyt ja merilinnut olivat pienelle tytölle mieluisia seurattavia. Laivan vaihto oli jännää ja moneen kertaan kummityttöni varmisti, ettemme vaan vahingossa mene takaisin samaan laivaan. Isabellalla oli yhtä juhlaa nauttia lastenpöydän herkuista ja erityisesti makoisan jälkiruokapöydän antimista. Sain useaan otteeseen kuulla olevani maailman paras kummitäti! Isabellan uudistetussa kaupassa oli kiva tehdä omien ostosten lisäksi tuliaisostokset kotona odottaville sisaruksille. Päivän kruunasi Isabellan uudistettu leikkihuone kaikkine peleineen ja vielä ihan viimeiseksi hankittu "tatuointi". Palauttaessani kummityttöni illalla kotiin sain todella lämpimän ja aidon iloisen halauksen - meillä molemmilla oli hauska ja elämyksiä täynnä oleva meripäivä.

Ritva Virtasen matkakertomus (21.3.2008)

Olimme Välimerellä Afroditen saarella Kyproksen Pafoksessa vuosia sitten. Ilta oli hämärtymässä ja tarkoituksenamme oli tehdä kävelyretki meren rantaan. Jättäessämme avaimiamme receptioniin totesin virkailijalle, että meri on elementti joka meitä aina kiehtoo. Vieressämme oli erittäin tyylikäs nainen joka kuuli keskustelumme. Hän esittäytyi hotellin johtajaksi ja alkoi kertoa omasta kiintymyksestään mereen. Hän oli edellisenä kesänä ammattinsa vuoksi ollut tutustumassa Pohjoismaihin. Matkan Tukholmasta Helsinkiin hän oli tehnyt laivalla. Hän kertoi silloin nähneensä kauneimman näkemänsä merireitin, jossa suuri korkeatasoinen hotellia muistuttava alus taitavasti kulki lähietäisyydellä toinen toistaan kauniimpien saarten ja luotojen lomitse. Ammattilaisena hän kertoi myös nauttineensa erinomaisista aterioista ja vallitsevasta siisteydestä sekä rauhallisesta yöunesta. Lähdettyämme ovelle, palasin hetken mielijohteesta takaisin ja kysyin, muistaisiko hän ehkä aluksen nimenkin josta hän oli kertonut. Hän muisti. Suuri ja punainen, MARIELLA! Keskustelumme alkoi nyt uudelleen ja nyt vuorostamme me pääsimme monien kymmenien matkojemme kokemuksella kertomaan samasta aiheesta. Aina ei tarvitse mennä kauas. Meillä on nähtävää ja näytettävää muillekin. Pitäkäämme silmämme auki ja nauttikaamme omastamme!

Tarja Pohjalaisen matkakertomus (20.2.2008)

Hopeinen kuu loi merelle siltaa, kun repäisin jalat irti maasta ja lähdin yksin Tallinnan risteilylle. Pieni irtiotto stressaavaan arkeen työssä ja perheenäitinä oli tarpeen. Oli mukava astua hyttiin, kun siellä oli radio auki ja mukava kappale soimassa. Hytin siisteys yllätti ja sänkykin oli kunnollinen, ei mikään lattialle viettävä punkka. Lepäilin, nautin musiikista ja hyvästä romaanista. Välillä oli pakko nousta ikkunan ääreen ja ihastella hopeista kuuta ja meren kauneutta kuun valossa. Sain olla omana itsenäni ja nauttia juuri siitä hetkestä. Virkistyneenä jaksan taas arjen aherrusta hopeisen kuun siivittämänä. On siis olemassa hetki, johon voin kiireen yllättäessä palata mielikuvissani ja rentoutua hetken verran.

Suvi Luukkaisen matkakertomus (23.1.2008)

Punainen taivas! Paras matkakokemus liittyy Interrail-matkaan, jonka teimme pikkusiskoni Vellamo-merenneidon kanssa muutamia vuosia sitten. Palatessamme baskerit sopivasti kallellaan, Pariisin kautta Ruotsiin kohti tuttuja ihania Punaisia laivoja, koimme ensin kauhun hetkiä. Meillä olivat rahat lopussa jo junamatkalla Calaisista Pariisiin. Söimme mielikuvituksissamme laivan notkuvista herkkupöydistä runsaan aterian. Jopa Vellamo, joka ei yleensä merenantimista piitannut oli valmis kokeilemaan estoitta vaaleanpunaisia katkarapuja ja erilaisia kalaherkkuja. Tosin tuossa vaiheessa meille ystävällisesti luovutettu vesi ja ranskalainen leipä oli se mihin oli tyytyminen. Myöhästyttyämme Pariisissa junasta mahojen murinan yltyessä lähes sietämättömäksi Punaiset laivat tuntuivat jo lähes taivaalta. Kahden vuorokauden lähes ruoattoman ja juomattoman taipaleen päästä me itkimme ilosta kiivetessämme laivaan. Ihanat siistit hyttien sängyt nukkumista varten, suihkut joissa pesytyä ja seisova pöytä täynnä herkkuja sekä meidän laivalla käyvät pankkikortit!

Lea Väänäsen matkakertomus (9.12.2007)

Meitä on kolme sisarusta. Kaikki tietysti klubilaisia. Olemme hyödyntäneet äkkilähtöjä ja erikoistarjouksia runsaasti. Pääkaupunkiseudulla asuvina tämä on helppoa ja mahdollista. Työkaverini ovat jo vähän naureskelleet reissuamisellemme. Perusteluni ovat yksinkertaiset. Koska haluamme tavata toisiamme - mikä on helpompaa, kuin hypätä laivaan? Kenenkään ei tarvitse kokata ja siivota eikä rasittua vierailun vaivoista. Saamme olla keskenämme ja keskittyä siskojen asioihin, omiin juttuihimme. Olemme innokkaita kilpailuihin osallistujia ja onnikin on ollut usein myötä. Meille on muodostunut jo omat tapamme. Niin syömisten kuin juomistenkin suhteen. Matkamme alkaa jo kokoontumisella terminaalissa. Se on aina yhtä hauskaa, lähtödrinkki ja säpinöiden kertominen. Sitten arvioimme matkakumppaneitamme. Vanhaa vai nuorta, lapsia vai sinkkuja? Valokuvauksen vältteleminen, majoittuminen ja laivan matkaan lähdön seuraaminen kannelta. Voi kun Helsinki on kaunis. Vatsan sisään vetäminen Kustaanmiekan kohdalla on oma vitsimme, tax-freen tsekkaaminen ja pikakatsastus ravintoloihin. Meitä ei kiinnosta yöelämä, me viihdymme keskenämme. Illan aikana syöden ja juoden vaihdetaan kuulumiset. Myöhään yöhön valvomme ja ympäröivää merta ihailemme. Päivä Tukholmassakin menee aika samojen perinteiden mukaan. Joulun valmistelu oli alkanut jo, kun viimeksi siellä kävimme. Mantelin paahtajat sillan kupeessa ja joulutorit jo ihania tavaroita ja syötävää täynnä. On taas kotona kerrottavaa, taas oli kiva reissu!

Kirsi Lautamatin matkakertomus (28.10.2007)

Olimme syyslomaristeilyllä Mariellalla kahden perheen voimin. Nautimme kovasti leppoisasta olosta laivalla. Oli hauska astua laivaan torvisoiton säestyksellä, Oktoberfest-tunnelma tuli näin heti kättelyssä vastaan. Viking Buffetin ruoat veivät kielen mennessään ja poikamme sai oikein erikoispalvelun, minkä hän muistaa varmaan pitkään... Tiukan ruokavalion omaavana etsimme pojallemme hyla-jäätelöä ja ystävällinen tarjoilijapoika sen sitten hänelle toi. "Ja lisää saa kun vaan tulee hihasta nykäisemään!" Ja hänhän meni ja aina paranee: Kauniiseen lasimaljaan oli laitettu vaniljajäätelöpallo punaherukkatertun kanssa!!! Hän olisi tuonut sen pöytään asti, jos poikani olisi muistanut pöydän numeron. Siis tosi upeaa lapsiasiakkaan huomioimista. Laivan ohjelmatarjoilu oli myös hyvää. Tytöt pitivät kovasti tanssiesityksistä ja siitä kun tanssija-pojat vinkkasivat esityksen lomassa silmää... Eikä oluttuoppeja voi pieniksi mainita, kun Oktoberfest-juhlatuopin itselleen lunasti. Jäi siitä mukava matkamuisto kotiin vietäväksi. Kaiken kaikkiaan risteily oli kaikkien mielestä oikein mukava ja rentouttava. Kruunasi todellakin syysloman, kun Tukholman sääkin suosi auringonpaisteella ja +10 asteen lämpötilalla.

Kirsti Bergstenin matkakertomus (9.10.2007)

Matkasimme viime helmikuussa Viking Rosellalla Tallinnan KV-koiranäyttelyyn. Meitä oli matkassa minä Kirsti, tyttäreni Janette, kasvattiemme omistajat Jaana ja Marja, sekä englanninsetterisiskokset Candy, Misty ja Nella. Menomatkamme alkoi, kun ajoimme laivaan autollamme ja majoituimme hyttiimme. Hiukan ahdastahan se oli 4 aikuista ja 3 koiraa neljän hengen hytissä, mutta sopu sijaa antoi. Lähdimme buffet-illalliselle ja kuinka ollakaan ainoa pöytä joka oli vapaana, oli kapteeninpöytä ja saimme siihen paikat. Ihmiset tuijottelivat vierellämme ja tunsimme itsemme todella melkein julkkiksiksi. Olimme tulleet buffeeseen hiukan myöhässä, mutta loistava tarjoilija kävi aina ilmoittamassa mikä linja alkaa sulkeutua, joten saimme vatsamme enemmän kuin täyteen. Siitä jatkoimme tanssiravintolaan viihtymään toisten tanssityylien seuraamisella. Juttelimme paljon myös infotiskillä töissä olleen rouvan kanssa, joka muisti vielä lähtiessämme toivottaa onnea seuraavan päivän koitokseen. Meille jäi tästä niin hyvä mieli, että päätimme, että jos koiramme voittavat, tarjoamme infon henkilökunnalle kakkua - ja niinhän siinä kävi. Paluumatkalla hyttiin mennessämme tuntui jotenkin viileältä ja huomasimme että hytissämme ei ollut lämmitys lainkaan päällä. Info tarjosi meille toista hyttiä, mutta Marjan ollessa jo nukkumassa emme voineet vaihtaa hyttiä, joten meille järjestettiin lisäpeittoja ja myös koiramme saivat lisäpeitot. Kiitos erinomaiselle Rosellan henkilökunnalle ja nähdään uudella laivalla!

Osman Kocakin matkakertomus (28.9.2007)

Kun saksalaisessa tehdaskaupungissa sisämaassa koko ikänsä asunut sisarpuoleni, joka ei ollut koskaan ollut edes soutuveneessä, tuli 4 vuotta sitten 4-vuotiaan tyttärensä kanssa ensivierailulle Suomeen, aloitin parhaiden palojen esittelyn pakkaamalla vieraat Tukholmaan menossa olevaan Viking Gabriellaan. Merimatka ja laiva itsessään hytteineen, seisovan pöydän ruokailuineen, tax-free-myymälöineen, tanssiravintoloineen ja pallomerineen oli vieraillemme jotain ainutlaatuista. Toukokuisessa auringossa kylpenyt aava meri, majakat ja henkeäsalpaavan kaunis saaristo vuoroin mykisti sisarpuoleni ja vuoroin kirvoitti hänet wunderbar-huudahduksiin. Saimme istua laivan kannella auringonlaskussa ja kertoilla rauhassa vuosien kuulumiset. Ja koskaan en ole nähnyt niin onnellista lasta kuin 4-vuotias pikku-vieraamme voittaessaan laivan lastenhuoneen kilpailusta pääpalkintona ison Ville Viking -pehmolelun. Näin kaiken tämän itsekin ikäänkuin uusin silmin ja ymmärsin, että tällaisessa merimaisemalla varustettuja laivareittejä ja risteilykulttuuria ei ole missään muualla maailmassa.

Senja Juusolan matkakertomus (28.8.2007)

Saimme ihanan lahjan Thaimaasta, pienen aran poikalapsen, jonka kanssa aloimme risteillä Vikingin Amorella laivalla. Ensimmäisen kerran laivalla ollessaan hän vain ihasteli merta ja laivaa. Buffet-pöydän antimetkaan eivät saaneet sijaa pojan sydämmessä vain meri ja aurinko. Hän ei malttanut syödä vaan huusi isälleen vettä, vettä, vettä. Poika ei osannut kunnolla puhua suomenkieltä, mutta laiva ja punainen toistui hänen puheissaan maissa ollessaan. Arasta pojasta on kasvanut punaisella laivalla matkustava merirosvopäällikkö, joka haluaisi aina syömään laivalle ja leikkimään pallonmeren laivalla ja varsinkin ruoria kääntäessään hän innostuu ja kuvittelee, että hän on se joka laivaa ohjaa. Aina hän on valmis lähtemään uudestaan vaikka joka kuukausi Amorellalle ja varsinkin sunnuntaisin kun on lasten ohjelmaa ja tuo ihana kissa "Ville Viikinki". Matkojen aikana on tullut nähtyä jos jonkin näköistä esiintyjää kuten Peppi Pitkätossua, Muumimammaa, Nipsua, Pelle Positiivia ja Simo-taikuria muista puhumattakaan. Hai maata näkyvissä!

Taru Lehtosen matkakertomus (24.8.2007)

Jo aikaisin keväällä varasimme Viking Linelta pyöräretkipaketin majoituksineen Ahvenanmaalle. Elokuun 13. lähdimme Turusta Amorellalla kohti Maarianhaminaa, minä ja hyvä ystäväpariskunta. Edessä oli neljän päivän rupeama pyörän selässä. Pisimmät 45 km:n matkat osuivat ensimmäiselle ja kolmannelle päivälle. Väsyneinä, mutta onnellisina painoimme iltaisin pään tyynyyn ja jatkoimme aamupalojen jälkeen polkemista. Varsinkin lauantain etapin maisemat tallentuivat mieleen voimakuviksi pimeää talvea varten. Ihmisten ystävällisyys ja iloisuus sekä autoilijoiden meitä kohtaan osoittama kunnioitus kasvattivat nälkää siinä määrin, etten ihmettelisi, vaikka löytäisimme itsemme ensi kesänäkin Ahvenanmaalta pyöräilemästä. Kommelluksia? No tämä jäi mieleen: yrittäessämme viedä pyörätieltä löytämäämme avainnippua Godbyn poliisille törmäsimme ovella lappuun, jossa poliisit kertoivat olevansa ”på semester”. Lisäksi viimeisin etappimme, täysihoitola Solhem, sijaitsi keskellä omakotialuetta, joten luonnollisesti yritimme sisään jonkun perheen taloon. Onneksi kukaan ei ollut kotona! Matka oli pitkäaikainen unelmani ja erittäin onnistunut. Hyvien ystävien seurassa ei ollut kiire mihinkään - pysähdyimme usein ihastelemaan merikotkien liitelyä taivaan sinessä, katselemaan sinilevästä puhdasta merta tai nauttimaan palan Ahvenanmaan kuuluisaa pannukakkua asiaankuuluvin lisukkein. Olen iloinen, että sain kokea matkan hyvien ystävieni kanssa. Suosittelen lämpimästi muillekin!

Maritta Pakarisen matkakertomus (23.7.2007)

Minä, 8-vuotias tyttäreni ja 66-vuotias äitini löysimme 6 vuotta sitten vappuna Vikingin Tukholman terminaalin vierestä ihanan satumaan käveltyämme laivan tulosatama-altaan - sen pitkän suoran - päätyyn Slusseniin, hypättyämme lauttaan ja ajettuamme sillä muutaman sadan metrin matkan lapsiperheiden paratiisisaarelle Djurgårdeniin, joka näkyykin hyvin laivalle. Saarella oikealla vietettiin Gröna Lund -huvipuiston avajaisia. Vasemmalta Vasa-laivan takaa löytyi meidät kaikki kolmen sukupolven edustajat totaalisesti lumonnut Junibacken, Astrid Lindgrenin satuhahmojen teemaan rakennettu talo, jossa lensimme eteiseen rakennetulta Vimmerbyn asemalta lähtevällä satujunalla korkealla kattotasossa yli Vaahteramäen Eemelin kotitalon (jonka pihalla pikkusisko Ida roikkui lipputangon päässä), Ronja Ryövärintyttären nuotioiden, Leijonamielen veljesten Nangijalan, Katto-Kassisen kattojen ja vaikka minkä. Junan pääteasemalta matka jatkui jalkaisin Peppi Pitkätossun Huvikumpuun, kiipeilyviidakkoon, isoon lasten kirja- ja lelukauppaan sekä kotitekoisia vanhan ajan leivonnaisia tarjoavaan kahvilaan. Tämän jälkeen ihastuksesta huumaantunut seurueemme käveli vielä läpi Skansenin kotiseutu-ulkomuseoalueen ja eläintarhan, jossa sai silitellä kilipukkeja sekä ihailla karhuja ja susia. Illalla punaisella laivallamme istuimme kannella ilta-auringossa katsellen henkeäsalpaavan kaunista Tukholman saaristoa kaikesta kokemastamme pökerryksissä ja iloisen rentoutuneina.

Kirsi Soljan matkakertomus (18.6.2007)

Kaikki alkoi siitä, kun siskoni kanssa päätimme yllättää vanhempamme perusteellisesti, sillä heillä tuli 50 vuotta tahtomisesta täyteen. Lisäksi äitini, karkauspäivänlapsi, on viettänyt vain yhdet syntymäpäivät aikuisiällä. Taiteilimme suuren kortin ja veimme lahjakortin hyvissä ajoin, jotta he ehtivät tottua ajatukseen matkasta. Kaikille he hehkuttivat asiasta innoissaan etukäteen (emme kertoneet, että matkaan lähtisi 13 muuta heille tärkeää henkilöä). Salaisuus piti loppuun saakka, eli vasta ruokailemaan tullessaan Food Gardeniin asia valkeni heille. Hyvän ruoan ja juoman saattelemana pidettiin huumorilla höystetyt puheet. Isäni ylisti mm. vävyjään siitä, että ovat korjanneet kaksi vanhaapiikaa kuljeksimasta ja antanut hänelle ukin- ja vaimolleen mummin tittelit. Iltamme jatkui yökerhossa tanssien kolmen sukupolven voimin. Laivalla ja Tukholmassa liikuimme mieltymystemme mukaan, joten ruokailut menivät kokemuksia vaihdellen. Näin tuli lisää yksi suuri helmi muistojemme helminauhaan!

Sinikka Hämäläisen matkakertomus (30.6.2007)

Muutama vuosi sitten oikea jalkani halvaantui aivokasvainleikkauksen komplikaationa. Sen jälkeen väitin sitkeästi, että kaikki matkat on nyt minun osaltani matkattu. Kunnes tyttäreni sai elokuussa 2006 ympäripuhuttua minut lähtemään Vikingin Helsinki-Tukholma-Helsinki-risteilylle kertoen porkkanana, että oli etsinyt internetistä Tukholman käyntikohteiksi intohimonani olevia kirpputoreja, koska moneen kertaan nähdyt Hötorget ja keskustan isot tavaratalot eivät oikein enää jaksaneet innostaa mieltä eikä kukkaroa. Laivalla itseluottamukseni sai pönkitystä, kun huomasin pystyväni liikkumaan tukikengän kanssa illallisella, tax-freessä ja muuallakin ilman rollaattoria. Tukholman saaristo aamuauringossa oli yhtä henkeäsalpaavan upea kuin aikaisemminkin. Tukholmassa menimme taksilla Hornstullissa Södermalmin takana olevalle rantakirpputorille. Silmät kiiluen pengoimme kojuja. Sen jälkeen kävelimme Södermalmin halkovaa yli 2 kilometriä pitkää Hornsgatania pitkin Södermalmin second hand- ja pikkuputiikkialueelle ja sieltä sitten laivaan. Persoonallisia ja edullisia ostoslöytöjä tarjoava viehättävä Södermalm oli meille löytö - ihan Vikingin sataman vieressä, mutta syystä tai toisesta emme olleet älynneet sinne aikaisemmin mennä. Ihastuin siihen ikihyväksi. Tytär ja tyttärentytär valittavat vieläkin kuinka he saivat hikisinä ja kirkkaanpunaisina kiirehtiä puolijuoksua pysyäkseen perässäni, kun painoin rollaattorin kanssa menemään ympäri Södermalmia.

Maarit Villan matkakertomus (7.5.2007)

En trevlig händelse inträffade i april. Vi hade bokat bord i Viking Buffet på vårt namn. Efter en stunds sittande uppenbarade sig en familj på 4 personer vid samma bord. Bordet blev ju litet trångt men med god mat, gott sjöväder och friskt humör hölls stämmningen uppe. Efter en timmes trevligt pladdrande frågade min fru försiktigt vad sällskapet hette. Vi höll på att tappa hakan för hur stor är sannolikheten att träffa på folk med samma namn! Men efter en stunds funderande kom vi till att båtpersonalen måste ha dubbelplacerat oss. Tack för det! Vi hade en underbart trevlig kväll tillsammans på båten! Tack Viking. Våra nyförvärvade vänner är vänner fortfarande. Allt kan hända på en sjöresa!

Virpi Myllymäen matkakertomus (24.4.2007)

Viime vuonna lokakuussa me oikein "repäistiin" ja lähdettiin merelle lomailemaan. Laukkuun piti pakata vähän enemmän kuin tavalliselle risteilylle yleensä, sillä me aioimme alkuun päästyämme risteillä kolme risteilyä peräkkäin. Niinpä niin - moni on kuultuaan tästä meidän jutusta hiukan ollut ihmeissään, mutta meillähän oli tähän syy. Kesällä nimittäin oli jäänyt lomareissut vähän vähemmälle ja rentoutumista tarvittiin. Ja laivallahan se käy niin helposti, ei tarvitse ajaa autolla, ruoka, juoma, musiikki (ja se ei näillä risteilyllä ollutkaan sivuveikka) oli lähellä. Niinpä me, kaksi pariskuntaa nauroimme, lauloimme, tanssimme kolme iltaa ja kolme päivää peräkkäin ja meillä oli todella hauskaa. Näillä risteilyillä muuten porukkaa tanssitti ja viihdytti Janne Tulkki ja Tulinen Sydän.

Jarmo Jokisen matkakertomus (17.3.2007)

Helsinki-Tukholma-Helsinki -risteilyn parhaita puolia on kiireettömyys. Aina kun punainen laiva irtoaa Katajanokan satamapaikasta valtaa mielen kaihoisa vapauden tunne. Taas kerran on aikaa nauttia merimatkasta, hyvästä ruoasta ja rauhoittua arjen kiireestä ja stressistä. Tukholma on monipuolinen kaupunki. Jos se sijaitsisi kauempana maailmalla, osaisimme arvostaa sitä enemmän kuin nyt. Viime kesän huippumatka oli kesäkuun alkuun ajoittunut risteily. Mariella oli täynnä Tukholman marathonille osallistuvia juoksijoita. Jostain kumman syystä tapahtuma alkoi kiinnostaa tällaista tavallista matkustajaa ja "eksyin" paikalle konferenssisalissa pidettävään Marathon-infoon. Tilaisuuden loputtua timmiin kuntoon viritetty juoksija-urho katsasti minua ja buffetpöydän herkuilla turvonnutta mahaani ja totesi - "Olet tainnut jättää harjoittelun ihan viime tippaan".

Eija Salon matkakertomus (27.3.2007)

11.8.1997 lähdin siskoni kanssa Cinderellalle juhlimaan myöhästyneitä 20 v. synttäreitäni. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja lokit kirkuivat Kauppatorilla, kun laiva lähti lipumaan kohti Kustaanmiekkaa. Otimme aurinkoa ja nautimme meren suolaisesta tuoksusta. Poltettuani nenäni päätimme vetäytyä sisätiloihin ja odottelemaan Buffeen ensimmäistä kattausta. Illalla vatsat killillään herkuista vaihdoimme yökerhomekon ja käherrettyämme silmäräpsyt suuntasimme yökerhoon ja yllätykseksemme löysimmekin vapaan pöydän, johon parkkeerasimme. En ennättänyt edes drinkistäni maistaa, kun minua tultiin hakemaan hitaaseen tanssiin. En harmikseni omista minkään tason rytmitajua ja kohteliaasti kieltäydyin kutsusta, mutta kavaljeerin ollessa peräänantamaton hellyin lopulta. Tämä mies oli minun laillani surkea tanssija. Mutta ei se haitannut. Hän tuoksui niin hyvälle ja oli kovin turvallisen tuntuinen. Tanssin jälkeen hän kohteliaasti palautti minut siskoni luo, kumarsi ja PURAISI minua paljaaseen olkapäähäni ja poistui. Tästä ällistyneenä jäin kikattelemaan ja ihmettelemään siskoni kanssa, että kaikenlaisia sitä meri päällään kantaa. Bändin aloittaessa ensi tahtejaan Toni Braxtonin Unbreak my heartista bongasin vaalean miehen ja hain vuorostani hänet lattialle. Siinä käsivarsilla ollessani tuntui niin hyvältä. Tästä seurasi se, että kuusi vuotta myöhemmin tanssimme samaa biisiä häissämme. Tänä vuonna meille siis tulee 10 vuotta yhteiseloa.