Ruotsin kuninkaalliset – miksi he meitä niin kiinnostavat?

Nuoruudessani isoäitini tilasi Svensk Damtidning -lehteä, josta sai aina lukea viimeisimmät kuningastalojuorut ja nähdä kuvia kuningasparista ja -perheen lapsista. Kruunuprinsessa Victoria on minua reilun vuoden nuorempi, ja vaikka en ole aktiivisesti seurannut hänen elämäänsä, niin jotenkin hän on aina ollut siinä lähellä. Tänä vuonna kruunuprinsessa täytti pyöreitä, joten sen kunniaksi päätin lähteä Tukholmaan tekemään kuninkaallisen kierroksen. 


Olin jossakin vaiheessa jopa hieman ihastunut prinssi Carl Philipiin, komea kun on, mutta ihastus meni ohi. Sitä paitsi hänen suunnittelemansa aterinsarja ei ihan istun minun tyyliini – olen harvinaisen kova fanittamaan pitkiä ja teräviä haarukoita… Prinsessa Madeleine on aina innoittanut upeilla vaatteillaan, meikillään, hiuksillaan ja kampauksillaan – koko tyylillään, hän on varsinainen tyyli-ikoni. Prinsessa Madeleinea seurataan kuin haukkaa, ja kun hovi äskettäin ilmoitti, että hän odottaa kolmatta lastaan, siitä uutisoitiin laajasti myös Suomessa ja muualla Euroopassa.

 

Tukholman kuninkaanlinna – kukkulan kuningas

Aloitin kierrokseni Tukholman kuninkaanlinnasta. En ollut ikinä käynyt linnassa, joten ensimmäinen kerta melkein jännitti. Olen kiertänyt lukuisia linnoja Ranskan Loire-laaksossa ja Etelä-Saksassa, joten on oikeasti hieman outoa, etten ole onnistunut käymään yhdessäkään linnassa Ruotsissa. Ehkä naapurimaa on liian lähellä.

Tukholman kuninkaanlinna on auki yleisölle koko vuoden, eikä viileät ja sateiset syyskelit haittaa. Yleisö pääsee edustuskerroksiin, ellei ole jotakin edustustapahtumaa käynnissä, ja mm. valtakunnan saliin, josta löytyy kuningatar Kristiinan hopeinen valtaistuin – upea kapine. Todennäköisesti ei erityisen mukava, mutta hieno. Hakkaa sata nolla Game of Thronesin miekkaistuimen ja kivilohkareistuimen – niin huikeita valtasymboleja kun ovatkin.



Kaarle XI:n galleria, eli Tukholman kuninkaanlinnan peilisali, on mitä kaunein. Esikuvana on käytetty Ranskan Versailles-linnan peilisalia, jonka aurinkokuningas Louis XIV rakennutti. Versailles rakennettiin 1600-luvulla vaunumatkan päähän silloisen Pariisin ulkopuolelle, jolloin aatelisto ja valtaeliitti joutuivat kokoontumaan yhteen paikkaan helposti hallittavaksi massaksi – ja jotta rahvas ei sekoittuisi aateliston kanssa. Takaisin kuitenkin Ruotsiin ja keskeiseen Tukholmaan. Kaarle XI:n salia käytetään virallisiin edustustilanteisiin ja tänne mahtuu noin 170 henkeä nauttimaan illallista. Valkoiset marmoripilasterit ja kullatut ornamentit kehystävät niin ikkunoita kuin peilejä; sota-aiheinen kattoplafondi kertoo Ruotsin ja Tanskan välisistä sodista vuosina 1675–1679 ja Kaarle XI:n saavutuksista.

Hauskimman reaktion aiheutti punainen prinssi ja taiteilijaprinssi Eugenin (1865–1947) rintakuva, joka toi mieleen snapsilaulun, jota sitten en voinut lakata hyräilemästä koko loppuvierailun. Laulu on alun perin Lundaspexarna-opiskelijajärjestön näytelmästä Djingis Khan vuodelta 1956.

 

Kuninkaanlinnan aarrekammio herätti yllättäen kapinamielen

Valtakunnansalin päädystä lähtee portaat alas kellariin ja aarrekammioon. Aarrekammiossa ei saanut kuvata, ja ehkä hyvä niin. Olen aina suhtautunut positiivisesti Ruotsin kuningastaloon ja -perheeseen, ja ylipäätänsä kuninkaallisiin, mutta pimeässä kellarissa linnan alla tuli ensimmäistä kertaa sellainen ”mitä ihmettä” -tunne: kullan kimalle, säihkyvät jalokivet, hohtavat helmet, pehmeä sametti… Miksi jotkut ihmiset syntyvät tällaiseen elämään? Miksi joku on muita muka parempi, ihan vain syntyperän takia? Miksi jollekin sallitaan valtaa, vain koska hän on syntynyt tiettyyn sukuun, tietyssä järjestyksessä, tietyssä ajassa? Miten tällainen edes on mahdollista nykypäivänä, tasavertaisuuden Ruotsissa – Folkhemmet-maa, joka ”keksi” uuden sanan hen, han ja hon-sanojen tilalle, jotta naiset ja miehet olisivat tasavertaisia? Kaikilla perheen jäsenillä on omat kruunut, ja toki, ne ovat kaikki vanhoja peruja, vanhin kruunu on vuodelta 1561 ja kuului Eerik XIV:lle. Mutta kaikki kulta ja jalokivet, jotka löytyvät kruunuista – pienen kaupungin asukkaat olisivat voineet syödä leipää varmastikin pari vuotta niiden arvon edestä. Mutta siellä ne ovat, yhden miehen (naisen) päässä, näyttämässä ja manifestoimassa hänen valtaansa. 

Kungliga slottet, www.kungahuset.se

 

Livrustkammaren – kuninkaallisten kamavarasto

Linnan mäessä löytyy pieni ovi, joka vie Livrustkammaren-museoon eli Ruotsin kuninkaallisten varuskamariin. Ruotsin vanhin museo perustettiin jo Kustaa II Vaasan aikoihin, vuonna 1628 ja oli alun perin ruotsalaisten kuninkaiden asevarasto. Nykyään museosta löytyy mm. vaatteita ja asuja, aseita, vaunuja ja Kustaa II Adolfin täytetty Streiff-hevonen, kuten myös Kaarle XII:n hattu ja Kustaa III:n naamiaispuku luodinreikineen.



Suurimman vaikutuksen teki prinsessa Sofia Magdalenan hopeahohtoinen hääpuku vuodelta 1766. Puku ommeltiin ranskalaisen esikuvan mukaan Pariisissa ja oli robe de cour, hovimekko. Hopeabrokadipukua koristaa nyplätyt hopeapitsit pienin kukkaköynnöksin ja lehdin. Hääpuvun korsetin vyöympärysmitta on ainoastaan 53,5 cm – huh! Siinä puvussa ei kyllä syöty, hädin tuskin varmasti hengitettiinkään; kasvot pysyivät varmasti myös muodikkaan kalpeina. Kova alusmekko, panier, antoi reippaasti leveyttä puvulle, joka oli melkein kaksi metriä leveä. Ovista piti tulla sivuttain sisään… Mutta upea, todella hieno ja ainutlaatuista käsityötä. En käyttäisi mekkoa, mutta ihailen mielelläni. Kyseinen hääpuku oli myös ensimmäisiä naistenvaatteita, joita säilytettiin Livrustkammarenissa. Ennen 1700-luvun keskivaiheita kuninkaallisten naistenvaatteita, syystä tai toisesta, ei säilytetty.

Vaunukellarin pimeydessä ja juuri oikeanlaisessa kosteudessa upeat kullanhohtoiset vaunut säilyvät hyvin, ja tukevat kaariholvit luovat hienon tunnelman. Vanhin täällä säilytetty vaunu on vuodelta 1696 ja tehtiin Kaarle XI:lle. Vaunun osat rakennettiin Ranskassa ja tuotiin Ruotsiin, jossa se koottiin –vanhan ajan Ikea – heh! Kahdeksan hevosta vetivät vaunua, joka oli varmasti hieno mahdin näytös. Vaunuja onneksi käytettiin useampaan kertaan: moni kuningatar on viety kruunajaisiinsa näissä vaunuissa.

Perusnäyttelyyn on ilmainen sisäänpääsy, joten Livrustkammaren-museoon voi tulla useampaan kertaan ihailemaan vanhojen aikojen vaatteita ja tuntea historian havinaa.

Livrustkammaren, www.livrustkammaren.se

 

Hovstallet – kuninkaalliset hepat

Konungens hovstall, tuttavallisemmin Hovstallet, kuninkaalliset tallit, sijaitsevat aivan Tukholman keskustassa ja ovat yksi Euroopan harvoista aktiivisessa käytössä olevia kuningastalleista. Talleissa majoittuvat niin hevoset, autot, vaunut kuin hevosten ajuri-ratsastaja-hoitajat. Tapasin kavaljeerikuski Markus Henrikssonin ja pääsin harvinaiselle vaunuajelulle kuninkaallisten hevosten vetäminä. Treffit olivat aamuvarhain talleilla klo 8 ja tietysti juuri sinä aamuna satoi kaatamalla. Mutta kuninkaallinen ei valita, joten… 

Talleilla asuu 17 ruunaa, jotka viettävät useita tunteja päivittäin ulkona, niin sisäpihalla vapaana kuin treenaamassa työtehtäviään, ensisijaisesti vaunuja vetämässä ja myös kouluratsastuksen parissa. Djurgården on vain kymmenen minuutin ajomatkan päästä, ja sieltä löytyy melkein 140 km valmiita reittejä millä ajaa. Normaali aamuajo kestää tunnista puoleentoista, mutta meidän matka loppui hieman nopeammin huonojen kelien takia. Ihan hyvä niin, olin aivan läpimärkä palatessani talleille, vaikka sain lainaksi sadeviitan.

Kokemus oli kuitenkin keleistä huolimatta aivan poskettoman hieno. Harvoin pääsee ylipäätänsä vaunukyytiin, puhumattakaan kuninkaallisten hevosten vetämänä. Hevosemme Lillegutt ja Dandy tekivät hyvää työtä, vaikka paluumatkalla kuului kova pauke, jota ne säikähtivät kunnolla ja pompahtivat ilmaan. Iso osa kavaljeerikuskien työtä onkin treenata ja opettaa hevosia toimimaan liikenteen seassa, ihmismassojen ympäröimänä ja kestämään erilaisia sosiaalisia tilanteita ja ääniä kuten kunnialaukauksia sekä tietty vetämään vaunuja villiintymättä. Hevoset ovat noin 5–7-vuotiaita saapuessaan talleille – sekä kauniin ruskeita yhteneväisyyden takia.

Hovstallet-talleilla säilytetään myös kuninkaallisia autoja, myös kuningas Kaarle Kustaa XVI:n privaattiautoja, joista Markus ainoastaan tiesi kertoa, että yksi on Porsche – Markusta kiinnostaa lähinnä hevoset, ei autot. Päivittäisessä käytössä olevia autoja emme päässeet katsomaan sabotointiriskin takia, mutta näimme kaksi upeaa museoautoa: Daimler Limousine vuodelta 1950 ja Cadillac Fleetwood Seventy-Five Limousine vuodelta 1969. Molemmat autot ovat aina välillä käytössä arvovaltaisten vieraiden tullessa visiitille.

Vierailijat ovat tervetulleita vuoden ympäri opastetulle retkelle ja tutustumaan vaunuihin, talleihin ja valjaisiin. Kannattaa tarkistaa nettisivuilta, milloin opastettuja kierroksia järjestetään, koska tallit eivät ole auki koko päivän. Ryhmille voidaan myös järjestää omia opastettuja kierroksia.

H.M. Konungens hovstall, Väpnargatan 1
www.kungahuset.se/hovstallet

Kuvat: Tuukka Ervasti