Vikingaliv – uusi viikinkimuseo Djurgårdenilla Tukholmassa

Vikingaliv – kaikkien viikinkifanien museo!

Vikingaliv on uusi museo Djurgårdenilla Tukholmassa. Vikingaliv esittelee uusimpia tutkimustuloksia viikingeistä, miten he elivät ja mitä kaikkea he oikeasti tekivät. Museossa on myös huvipuistotyylinen laite, jonka ajon aikana näet ja koet viikinkitarinan. Kävin tarkistamassa museon heti avajaisten jälkeen toukokuussa.

 

Pikakelaus viikinkihistoriaa

Aikakausi, jota me kutsumme viikinkiajaksi, kattaa ajanjakson, johon arkeologit viittaavat keski- ja myöhäisrautakautena, joka kesti 700-luvun jälkipuoliskolta 1000-luvun jälkipuoliskolle. Yleisessä eurooppalaisessa historiassa viikinkiaika lasketaan varhaisen keskiajan loppuvaiheeseen ja sydänkeskiajan alkuun.

Viikingit ovat tunnettuja ryöstelystä, rötöstelystä ja sotaisuudestaan – mutta miten oli oikeasti? Olivatko he sotaa lietsovia jylhiä raakalaisia? Vastaus on: ei. Suurin osa viikingeistä oli ihan tuiki tavallisia talonpoikia ja maanviljelijöitä, joilla oli omat maatilat. Mutta välillä, kun nälkävuosia osui useita peräkanaa, valinnanvaraa ei ollut – oli pakko lähteä kauppareissuun tai ryöstöretkelle.

Pohjoismaalaisten matkat kattoivat isoja alueita siihen aikaan tunnetusta maailmasta ja matka lähti Ruotsista ja Norjasta nykypäivän Venäjään ja jopa Bysanttiin ja Miklagårdiin (Konstantinopoli) saakka. Erityisesti lännessä Englanti ja Irlanti saivat osansa riehuvista viikingeistä, aivan kuten Ranskan pohjoisrannikon kylät ja kaupungit. Samalla kun väestönkasvu kiihtyi Länsi-Euroopassa 800-luvlla, uusia markkinoita, satamia, kauppapaikkoja ja kaupunkeja perustettiin Itämeren ja Pohjoismeren rannikoille.

Kun Länsi-Euroopan väestö lisääntyi vauhdilla, tarvittiin lisää maata kansojen ruokkimiseen. Uusien laidunmaiden ja peltojen etsinnässä viikingit asettuivat mm. Pohjois-Atlantin saarille – Shetlandinsaarille, Orkneysaarille, Färsaarille, Islantiin ja Grönlantiin. Kolonisaatio toteutettiin mattimeikäläisten – maanviljelijöiden – voimin ja paremman elämän, suuremman elintilan ja rikkaamman maaperän toivossa. Seurauksena viikingit saapuivat matkoillaan myös Vinlandiin (Pohjois-Amerikkaan) n. vuonna 1000. Idässä pohjoismaalaiset jäivät asumaan jokien kuten Dneprin varrelle, ja auttoivat rakentamaan valtakuntaa, josta Venäjä kehittyisi vuosisatoja myöhemmin.

Kun kristinusko hiljalleen levisi, ensimmäiset vakaat skandinaaviset valtakunnat kehittyivät samassa tahdissa. Tiheämmät kontaktit Saksaan ja Englantiin saivat pohjoismaalaiset päälliköt ja kuninkaat tietoisiksi kristinuskon eduista: koulutetut papit, kirkollinen infrastruktuuri ja uskonto, joka sitoi kuningasvallan jumalaan. 900-luvun toisella puoliskolla kuningas Harald Blåtand loi tanskalaisen valtakunnan saksalaiseen kristittyyn tapaan, ja Norja ja Ruotsi seurasivat perässä – mikä lopulta johti viikinkiajan loppumiseen ja (pohjoismaisen) keskiajan alkuun.


Nykyaikainen viikinkimuseo

Lyhyen historiantunnin jälkeen tullaan itse museon. Museo on kahdessa kerroksessa ja yläkerrassa on näyttelytaso kiinnostavine faktoineen ja videoineen, joista irtosi paljon asiaa. Museosta löytyy myös vaha-viikinki, joka on rakennettu dna-löytöihin perustuen, eli hän näytti ihka aidolta viikingiltä. Tuiki tavallisen näköinen kaveri minun mielestäni. Kooltaan melkein hieman hontelo.

Museon alakerta on pyhitetty Ragnfrids saga -laiteajelulle, joka kertoo tarinan uskaliaasta kaupparetkestä Miklagårdiin. Itse sain kuitenkin enemmän irti näyttelystä. Pieni museokauppa oli hieno, ja voin suositella islantilaisia (hyvin) suolaisia lakritsipaloja, jos haluat kokeilla jotain erikoisempaa. Ja verenpainetta nostavaa.

Video ja kuvat: Tuukka Ervasti