Merentutkija on monitaiteilija

Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla on tutkittu Itämerta jo runsaat sata vuotta. Ongelmista huolimatta pinnan alla piilee paljon positiivista.

Itämeren lämpötila nousee, suolaisuus laskee, rehevöityminen pahenee – tämä on tuttua kauraa. Mutta mitä meren suolapitoisuuden lasku tarkoittaa meriajokasniityille? Tai miten käy haahkoille, jos sinisimpukat katoavat? Näitä syy-yhteyksiä tutkitaan Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla Hangon kupeessa.

Itämeri on murtovesiallas, jonka vesi vaihtuu kapeiden salmien vuoksi hyvin hitaasti. Vähäsuolaisuus tekee Itämeren ekosysteemistä moninaisen, mutta haavoittuvan. ”Vanhoja syntejä ei saada pyyhittyä pois helposti. Hyvät teot näkyvät 30 vuoden viiveellä”, sanoo asemalla työskentelevä professori Alf Norkko.

Tutkimusaseman yli satavuotinen historia on arvokas, sillä ilman pitkäaikaista tietoa olisi mahdoton sanoa, mikä on luonnolle normaalia vaihtelua ja mikä ei. Itämeren tila muuttuu jatkuvasti, joten tutkimusmenetelmienkin täytyy muuttua. ”Perustutkimuksen lisäksi meillä täytyy olla resursseja ylläpitää osaamista ja välineistöä tietyllä tasolla. Muuten meillä ei ole mahdollisuutta tehdä oikeita johtopäätöksiä Itämeren tilasta”, Norkko toteaa.

Tylsää päivää professori ei ole vielä työssään kohdannut. ”Kenttäoloissa täytyy olla aika robusti, jotta suoriutuu oksentamatta”, Norkko nauraa. ”Näytteiden keruun jälkeen saatetaan istua labrassa kuukausitolkulla tuijottamassa mikroskooppia. Tulokset analysoidaan, niistä kirjoitetaan raportteja ja tehdään tiedettä. Merentutkija onkin varsinainen monitaiteilija.”

                 ”Meri on maaginen ja kiehtova maailma, jota pitää tutkia ja vaalia."
                 
- Alf Norkko

Miten yksittäinen ihminen sitten voi suojella Itämerta? Norkon mukaan kaikki lähtee kunnioituksesta luontoa kohtaan – silloin ajattelee lähtökohtaisesti oikein. ”Ei saa ajatella, että Venäjältä tulee niin paljon saasteita, että on ihan sama mitä teemme. Esimerkiksi tällä pikku lahdella kaikki on kiinni meistä.”

Monelle saattaa tulla yllätyksenä, että Itämeren negatiivinen rehevöitymiskehitys on jo taittunut. Esimerkiksi Helsingin kohentuneella jätevedenpuhdistuksella on merkittävä positiivinen vaikutus. ”Itämeren ongelmista puhutaan niin paljon, että unohdetaan sen olevan edelleen hieno paikka”, Norkko sanoo. ”Meri on maaginen ja kiehtova maailma, jota pitää tutkia ja vaalia. Ongelmat ovat oikeita, mutta hyvillä teoilla on merkitystä. Ilman toivoa ei ole intoa tehdä mitään.”

FAKTA

Johan Axel Palmén perusti Tvärminnen eläintieteellisen tutkimusaseman vuonna 1902. Tutkimus keskittyy Itämeren monimuotoisuuden ja ekosysteemin välisiin yhteyksiin sekä ihmisen aiheuttamiin muutoksiin, kuten rehevöitymiseen ja ilmaston lämpenemiseen. Helsingin yliopistolle kuuluvalla asemalla työskentelee ympäri vuoden tutkijoita sekä Suomesta että ulkomailta. Viking Line tukee aseman toimintaa lahjoittamalla Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi 50 000 euroa Itämeren tutkimukseen. Tutkimusaseman toimintaa voi seurata Facebookissa: Tvärminne Zoological Station